Naoki Higashida: Miksi minä hypin – Erään pojan ääni autismin hiljaisuudesta

Kustantaja: Sammakko
Julkaisuvuosi: 2016
Englanninkielinen alkuteos: The Reason I Jump (2007)
Kuvittanut: Kai & Sunny
Suomentanut: Mikko Pihlajavirta
Sivumäärä: 185 s.
 



"Vastaukset oli laatinut kirjailija, jonka toinen jalka oli vielä lapsuudessa ja jonka autismi oli vähintään yhtä haastavaa ja elämää muuttavaa kuin meidän pojallamme. Miksi minä hypin oli taivaanlahjana saatu suuri paljastus. Minusta tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että oma poikamme kertoi meille Naokin sanojen avulla, mitä hänen päänsä sisällä tapahtui.” – David Mitchell
Oma arvioni: Kirja valikoitui luettavaksi kiinnostusta herättävän kantensa perusteella. Kirjan kirjoittajaksi paljastui 13-vuotias autistinen poika, joka kykenee kommunikoimaan osoittelemalla kirjaimia ”pahvinäppäimistöltä”. Hänen kertomansa avaa lukijalle poikkeuksellisen mahdollisuuden kurkistaa, mitä autistisen lapsen mielessä tapahtuu.

Kirja kostuu autisteille usein esitetyistä kysymyksistä ja Naokin vastauksista niihin sekä pienistä kertomuksista.  Tekstit valottavat sitä, miksi autistinen henkilö toimii ja käyttäytyy monissa tilanteissa eri tavalla kuin muut. Hän kertoo vastauksissaan toistuvasti siitä, kuinka autistit eivät ole tahallaan meluavia, levottomia tai tottelemattomia. Siksi hän toivookin, että heille oltaisiin kilttejä ja heidän erikoiseen käyttäytymiseensä suhtauduttaisiin ymmärtäen ja kärsivällisesti. Autistit eivät pärjää yksin haasteidensa kanssa, kuten seuraava sitaattikin koskettavasti osoittaa:

”Emme yksinkertaisesti tiedä miten saisimme hommat hoidettua omin päin samalla tavalla kuin te teette. Haluamme kuitenkin onnistua niin hyvin kuin mahdollista, kuten kaikki muutkin. Kun vaistoamme teidän luovuttaneen meidän suhteemme, tunnemme olomme kurjaksi. Olkaa siis kilttejä ja auttakaa meitä loppuun asti.”


Autistiset henkilöt kyllä oppivat asioita, mutta omalla tavallaan, hitaasti ja lukuisten toistojen kautta. Autisteilta ei myöskään puutu huumorintajua, mielikuvitusta tai empatiakykyä, vaikka monet normaali-ihmiset edelleen niin olettavatkin. 
Naoki jakaa lukijan kanssa myös näkemyksensä muun muassa ajasta, elämästä, luonnosta ja kauneudesta. Nämä kuvaukset herättävät minut miettimään, kuinka kiehtovan moninainen todellisuus voikaan lopulta olla. Yhtä oikeaa tapaa hahmottaa maailma ei ole olemassa.

Tämä hieno ja koskettava kirja sopii luettavaksi ihan kenelle tahansa. Erityisen paljon sillä on kuitenkin annettavaa niille, jotka ovat tekemisissä autististen lasten kanssa. Koska kirjan on kirjoittanut 13-vuotias poika, se sopisi mielestäni mainiosti myös nuorten luettavaksi. On lukija sitten kuka tahansa, Miksi minä hypin -kirja avaa kiinnostavalla tavalla autistiseen mieleen liittyviä mysteerejä ja antaa ajateltavaa pitkäksi aikaa. Suosittelen kirjaa todella lämpimästi.