Kirja-arvio: Tuire Malmstedtin Lumihaudassa perhesurma järkyttää ja pohjoisen luonto lumoaa
Luen nykyään dekkareita huomattavasti vähemmän kuin ennen, mutta Tuire Malmstedtin teoksia odotan aina innoissani. Metso & Vauramo -sarjan toinen osa, Lumihauta, tempaisikin minut vauhdilla mukaansa, ja karmiva juoni piti tiukasti otteessaan loppuun asti. Talvinen Lappi hurmasi minut karulla kauneudellaan ja saamelaiseen mystiikkaan oli kiinnostavaa tutustua. Inarinsaamelaiset sanat lukujen niminä toivat teokseen hienon lisän ja auttoivat myös eri tasoilla liikkumista, sillä Malmstedt on jälleen luonut todella monisäikeisen ja -kerroksisen tarinan.
Tällä kertaa Jyväskylässä tapahtunut järkyttävä perhesurma suistaa Matilda Metson elämän raiteiltaan ja hän palaa lapsuudenmaisemiinsa toipumaan ja tutustumaan tarkemmin sukunsa tarinaan. Pian selviää, että Angelin kylän menneisyys on täynnä salaisuuksia, joista on vaiettu vuosikymmeniä. Perhesurman tutkinnassa tapahtuu erikoinen yllätyskäänne, joka on viedä koko henkirikosyksikön kriisin partaalle. Samalla Elmo Vauramo joutuu myöntämään, että kaikki tapaukset eivät välttämättä olekaan ratkaistavissa.
Lumihauta on mielestäni vahvan kertojan taidokkaasti kirjoittama dekkari perheestä, menneisyyden kohtaamisesta ja itsensä etsimisestä. Se osoittaa, kuinka traumat jättävät jälkensä ja syyllisyys voi piinata syyttömiäkin. Lumihauta tarjoaa lukijalle kerrassaan hyytävää jännitystä. Tätä kirjaa onkin varsin helppo suositella psykologisten trillerien ystäville. Vaikka Lumihauta toimii toki itsenäisenä teoksenakin, kannattaa Metsoon ja Vauramoon tutustuminen aloittaa kuitenkin sarjan ensimmäisestä osasta, Lasitarhasta.
 |
Kustantaja: Aula & Co Julkaisuvuosi: 2022 Sivumäärä: 301 s. |