Kirjaesittely: Olli Sarpon Haapajahaapa on romaani, jossa pohditaan suuria kysymyksiä turhia jaarittelematta

 

Kustantaja: Reuna

Julkaisuvuosi: 2023

Sivumäärä: 129 s.

Kun työttömäksi joutunut ja vaimonsa jättämä Malte Haavikko, varsin omaleimainen persoona, joutuu väärinkäsityksen ja viattomalta vaikuttavan sattuman seurauksena syytettyjen penkille, hän puolustautuu puheenvuoroilla muun muassa syyllisyydestä, ihmiskunnan pohjattoman ahneuden seurauksista ja maailmankaikkeuden tilasta. 

”Eilisestä kokonaisuudesta voi kehittyä tämän päivän osa, joka voi huomenna olla uusi kokonaisuus.”

Olli Sarpon psykologinen romaani Haapajahaapa valottaa kiinnostavasti sitä, kuinka pumpulinpehmeään elämään tottuneen ihmisen maailma pirstaloituu hetkessä, paperi sivistyksen leviämisen mahdollistajana muuttuu ajan myötä ympäristöongelmaksi ja kirjoitustaidosta tulee terävä miekka.  Mielenkiintoista on miettiä sitäkin, miten voimme  samanaikaisesti suojella puita ja tehdä niistä paperia, jolle painamme lukemiamme kirjoja – tai voimmeko sittenkään? 

Pohdinnan aiheet ovat itse asiassa koko universumin kokoisia olemisen teemoja. Mutta, mikä pohjimmiltaan ajaa miehen miettimään näin suuria kysymyksiä, sitäkin voi lukiessaan pohdiskella, jos haluaa. Olisiko syynä kenties se, että näin on mahdollista välttyä henkilökohtaisten ongelmien ratkomiselta?  

 ”Olemisen haltuunotto käy kepeästi, mielenliikkeiden kahlitseminen on mahdotonta.”

Olli Sarpo hallitsee jaarittelemattoman kerronnan, joten kirjan 129 sivuun mahtuu mielestäni kaikki tarpeellinen, eikä romaanissa ole mitään ylimääräistä. Kerronta etenee vaivattomasti ja romaani on ilmaisultaan moniäänistä ja havisevan eloisaa. Kirjoittajan kielioppitrilogian tavoin tämäkin teos tekee minusta hienosti kunniaa suomen kielelle. Jos haluat miellyttävän mutta pohdintoja aiheuttavan lukukokemuksen, Haapajahaapa on mielestäni erinomainen kirjavalinta. Suosittelen.