Hanna Brotherus: Henkeni edestä

 

Kustantaja: WSOY

Julkaisuvuosi: 2022

Sivumäärä: 283 s.

”Naiset kantavat arkkuani.”

Naisen elämä taiteilijana ja neljän lapsen äitinä on ollut lakkaamatonta liikettä. Merkitys elämään on löytynyt toisten tarpeista ja toiveista, mutta kun lapset ovat muuttaneet omilleen, päiviin on löydettävä uusi sisältö. Vapaana on vaikeaa, tulevaisuutta hankala hahmottaa.

Kun suvun kesähuvila myydään, on aika jättää jäähyväiset menneelle. Yksin syksyisessä saaressa vietetty viikonloppu näyttää naiselle suunnan tulevaan odottamattomien löytöjen kautta. 

Henkeni edestä on yhtä rohkea ja rehellinen kuin esikoisteos Ainoa kotini, joka saavutti huikean suosion poikkeuksellisen laajassa lukijakunnassa.

Oma arvioni: Kun ikää karttuu, omaa elämäänsä alkaa usein automaattisesti pohdiskella yhä enemmän: mitä on saanut aikaiseksi ja mitä vielä haluaisi tehdä. Oman merkityksellisyytensä miettimisessä ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Se voi auttaa oman suunnan löytämisessä, kirjoittaa mietteitään sitten vaikkapa päiväkirjaan tai puhuu terapeutin kanssa. Varsinkin, jos on taipumusta asioiden jopa liialliseen analysointiin. 

Vaikka itse en hieman alle viisikymppisenä, aina yksin  eläneenä ja lapsettomana naisena löytänyt tästä pohjavireeltään varsin surumielisestä kirjasta kovinkaan paljon samaistumispintaa, uskon etenkin monen ikääntymisen kanssa kamppailevan perheellisen naisen saavan Brotheruksen rehellisistä ajatuksista tukea omille tunnoilleen, vaikka toki jokainen meistä tarkastelee omaa elämäänsä ja suhdettaan myös iän mukana tuleviin muutoksiin ja vääjäämättömään elämän rajallisuuteen henkilökohtaisista lähtökohdista käsin. 

Pidin erityisesti siitä, kuinka romaanin päähenkilö kuvaili kirjoittamisen vapauttavaa voimaa ja kirjoittamiseen liittyviä vastuksia. Brotheruksen esikoisromaanista tutuksi tullut ilmaisutapa jatkui myös tässä teoksessa. Se oli mielestäni toimiva ratkaisu, vaikka tajunnanvirtamainen teksti ei aina sitä helpointa luettavaa olekaan.